Kouluratsastusjaoksen elokuun 2019 laatuarvostelutilaisuus:
7 + 40 + 23,75 + 10 + 15 = 95,75 KRJ-II
Perustiedot
|
|
Nyt täytyy myöntää, että ostopäätös oli jo tehty Veikan nimen kuullessani. Ja se vain varmistui nähdessäni tämän pojankoltiaismaisen ulkonäön. Koeratsastuksesta lähestulkoon ratsastin ponin suoraan traileriin, tykästyin siihen aivan valtavasti. Veikka on sellainen hyvänmielenponi, joita harvoin tulee vastaan.
Luonne
Kasvattajan kertomana
Veikka on meidän ikuinen nuorukainen, jota kohtelemme jostain syystä erityisen hoivaavalla asenteella. Ehkä se johtuu Veikan pienestä koosta. Oletimme, että kahden hevoskokoisen yksilön jälkeläisestä siunaantuu reippaasti hevoskokoinen ratsu, mutta tämmöinen lyhyenläntä, hidasliikkeinen mutta ehdottoman pirtsakka pikkukoltiainen siitä kasvoi. Veikalla on todella tasaiset askeleet ja se on muutenkin oikein hyväntuulinen harrastus- ja kilpakaveri niin kokemattoman kuin osaavankin käsiin. Liikkeet Veikka pitää visusti taskussa, mikäli niitä ei osaa pyytää, mutta Veikka käyttäytyy silti kaikissa työasioissaan oikein fiksusti ja korrektisti.
Kun Veikan kanssa karauttaa lumiselle pellolle ilman satulaa, ei tarvitse paljoa pelätä. Tappijalkamme ei kuumu aukeallakaan alueella, vaan odottaa hymyillen apuja ja laukkaa villisti jos pyydetään. Suomenhevoselle tyypillistä juroutta ja sisukkuutta löytyy kuitenkin tästäkin hevosta hyppysellisen verran: jos ruoka ei ole tasan tarkkaan ruoka-aikaan turvan eessä, Veikka kyllä ilmoittaa myöhästelijälle äänekkäästi epäonnistumisesta. Toisinaan Veikalla on myös ratsastaessa hetkiä, jolloin se ei meinaa ymmärtää mitä siltä pyydetään. Tai vaikka ymmärtäisikin, ei sitä toisinaan vain huvita. Ja silloin lentää perä, heiluu pää ja alla voi olla hyvinkin laiska ja apuja vastusteleva mököttäjä. Suoraan orimaiseen tapaan Veikka on kuitenkin nopeasti leppyvää sorttia ja mikäli sen saa kerran tahtonsa alle, ei se toista kertaa ala saman treenin aikana mukiloimaan vastaan. Veikalle asiat ovatkin toisinaan varsin mustavalkoisia.
Veikka on meidän ikuinen nuorukainen, jota kohtelemme jostain syystä erityisen hoivaavalla asenteella. Ehkä se johtuu Veikan pienestä koosta. Oletimme, että kahden hevoskokoisen yksilön jälkeläisestä siunaantuu reippaasti hevoskokoinen ratsu, mutta tämmöinen lyhyenläntä, hidasliikkeinen mutta ehdottoman pirtsakka pikkukoltiainen siitä kasvoi. Veikalla on todella tasaiset askeleet ja se on muutenkin oikein hyväntuulinen harrastus- ja kilpakaveri niin kokemattoman kuin osaavankin käsiin. Liikkeet Veikka pitää visusti taskussa, mikäli niitä ei osaa pyytää, mutta Veikka käyttäytyy silti kaikissa työasioissaan oikein fiksusti ja korrektisti.
Kun Veikan kanssa karauttaa lumiselle pellolle ilman satulaa, ei tarvitse paljoa pelätä. Tappijalkamme ei kuumu aukeallakaan alueella, vaan odottaa hymyillen apuja ja laukkaa villisti jos pyydetään. Suomenhevoselle tyypillistä juroutta ja sisukkuutta löytyy kuitenkin tästäkin hevosta hyppysellisen verran: jos ruoka ei ole tasan tarkkaan ruoka-aikaan turvan eessä, Veikka kyllä ilmoittaa myöhästelijälle äänekkäästi epäonnistumisesta. Toisinaan Veikalla on myös ratsastaessa hetkiä, jolloin se ei meinaa ymmärtää mitä siltä pyydetään. Tai vaikka ymmärtäisikin, ei sitä toisinaan vain huvita. Ja silloin lentää perä, heiluu pää ja alla voi olla hyvinkin laiska ja apuja vastusteleva mököttäjä. Suoraan orimaiseen tapaan Veikka on kuitenkin nopeasti leppyvää sorttia ja mikäli sen saa kerran tahtonsa alle, ei se toista kertaa ala saman treenin aikana mukiloimaan vastaan. Veikalle asiat ovatkin toisinaan varsin mustavalkoisia.
Sukutaulu
|
isälinja: Villahaan Veeti - Seljasaaren Velmu - Velmeri / emälinja: Villahaan Emma - Villahaan Eriikka - Esteliina
|
isä. Villahaan Veeti
sh 157cm |
|
emä. Villahaan Emma
sh 155cm - KRJ-I |
|
Jälkeläiset
o. Vappulan Sokerimunkki (s. 1.5.17 - prt 148cm - e. Tuiskulan Tsinuski)
-
näyttelymenestys
-
kilpailumenestys
-
päiväkirja
<
>
KRJ - sijoituksia 44, voittoja 4
22.01.2016 - KRJ - Helppo A - Liekin talli - 6/40
25.01.2016 - KRJ - Helppo A - Haavelaakso - 7/60 28.01.2016 - KRJ - Helppo A - Liekin talli - 4/40 29.01.2016 - KRJ - Helppo A - Liekin talli - 5/40 30.01.2016 - KRJ - Helppo A - Liekin talli - 6/40 30.01.2016 - KRJ - Helppo A - Haavelaakso - 4/60 01.02.2016 - KRJ - Helppo A - Vindemia - 5/40 02.02.2016 - KRJ - Helppo A - Haavelaakso - 6/60 03.02.2016 - KRJ - Helppo A - Vindemia - 6/40 04.02.2016 - KRJ - Helppo A - Vindemia - 3/40 05.02.2016 - KRJ - Helppo A - Vindemia - 4/40 05.02.2016 - KRJ - Helppo A - Vindemia - 2/40 05.02.2016 - KRJ - Helppo B - Fiktio - 4/40 06.02.2016 - KRJ - Helppo B - Juksula - 6/40 06.02.2016 - KRJ - Helppo B - Fiktio - 6/40 06.02.2016 - KRJ - Helppo B - Vindemia - 5/40 08.02.2016 - KRJ - Helppo A - Vindemia - 6/40 10.02.2016 - KRJ - Helppo B - Fiktio - 3/40 18.02.2016 - KRJ - Helppo B - Juksula - 7/60 21.02.2016 - KRJ - Helppo B - Juksula - 5/60 11.01.2017 - KRJ - Helppo A - Teilikorpi - 5/40 12.01.2017 - KRJ - Helppo A - Fiktio - 6/40 |
13.02.2017 - KRJ - Helppo A - Romilly - 6/80
06.03.2017 - KRJ - Helppo A - Eelinniemi - 2/30 08.03.2017 - KRJ - Helppo A - Eelinniemi - 3/30 11.03.2017 - KRJ - Helppo A - Eelinniemi - 1/30 11.03.2017 - KRJ - Helppo A - Ketunpolku - 5/30 12.03.2017 - KRJ - Helppo A - Kilpailukeskus Stewart - 6/100 15.03.2017 - KRJ - Helppo A - Viisikko - 5/30 02.06.2017 - KRJ - Helppo A - Hiprakka - 2/32 03.06.2017 - KRJ - Helppo A - Hiprakka - 1/32 04.06.2017 - KRJ - Helppo A - Hiprakka - 2/32 14.06.2017 - KRJ - Helppo A - Hiprakka - 3/32 16.06.2017 - KRJ - Helppo A - Hiprakka - 4/32 18.06.2017 - KRJ - Helppo A - Hiprakka - 4/32 19.06.2017 - KRJ - Helppo A - Hiprakka - 4/32 26.06.2017 - KRJ - Helppo A - Fiktio - 2/40 29.06.2017 - KRJ - Helppo A - Fiktio - 1/40 05.08.2017 - KRJ - Helppo A - Kärmeniemi - 3/50 07.11.2017 - KRJ - Helppo A - Kaihovaara - 5/30 09.11.2017 - KRJ - Helppo A - Kaihoniemi - 4/30 12.11.2017 - KRJ - Helppo A - Kaihovaara - 4/30 20.11.2017 - KRJ - Helppo A - Kaihovaara - 3/30 23.11.2017 - KRJ - Helppo A - Kaihovaara - 1/30 |
17.01.2016: Tervetuloa maailmaan, pikku Veikka! (kirj. kasvattaja, Uppe VRL-11253)
Olimme varmoja, ettei Emma varso tänään. Oletimme sen tapahtuvan ehkä korkeintaan seuraavana päivänä, mutta siellä se varsomiskarsinassa odotti minua uuden tulokkaan kanssa, kun saavuin ruokatauolta takaisin tallivuoroa tekemään. Emman hyvässä hoidossa, kuivikkeiden keskellä torkkui kaunis läsipää, meidän uusi pikku prinssi. Se todella oli perinyt Emmalta päämerkin, joka tosin oli vielä upeampi kuin Emman piirto. Tämä oli kaikille yllätys, sillä orivarsan lähisuku on täynnä melko tylsiä tapauksia noin niinkuin päämerkkien osalta. Pieni prinssi nimettiin Veikaksi, vaikkei se olekaan kenenkään pikkuveli. Jotenkin se vain muistutti perheen kuopusta, sellaista hieman rasavilliä mutta herkkää pientä nuorukaista. Emä ja varsa voivat hyvin, Veikka pysyy hyvin pystyssä ja juo maitoa hyvällä ruokahalulla. Emma antaa olla varsan lähellä, mutta on oikein hyvä emä. Kummaa miten tamma muuttuu tiineenä ja maitovarsan kanssa käytökseltään näinkin radikaalisti: ei asu meillä tällähetkellä se jöröpäinen Emma, vaan oikein huomaavainen ja ystävällinen, jopa vähän hämmentävän kiltti Emma-äiti. Ottakaamme siis kaikki irti tästä maitovarsa-ajasta, kohta meillä on taas kipakka tuittupää treenattavana.
24.02.2016: Poni kotiin kilpailutuksesta (kirj. kasvattaja, Uppe VRL-11253)
Veikka saapui tänään takaisin kotiin kisareissulta, sillä annoimme Veikan kilpailutukseen ystäväni ja luottokisaajani Melinan käsiin kuukaudeksi tammikuussa. Meiltä lähti Runoratsuihin vallan kokematon kisaponi, joka hermostui aina kun ei tiennyt mitä pitää tehdä. Kotiin palannut Veikka oli oma "vanha" itsensä kaikkine pukkisarjoineen kuitenkin sillä erotuksella, että sen askeleessa oli sileällä enemmän aurinkoa ja iloa. Ponilla tuntui olevan hieman parempi sisäinen mielenjärjestys päässä kuin lähtiessään, mikä oli tietenkin mukava muutos. Veikkaa odotti kotona uusi hoitaja Elli, joka Veikan päiväkirjaankin varmasti jatkossa kirjoittelee liikutuksista ja muista puuhista. Veikka jää nyt Ellin ratsastettavaksi, valmentautuu silloin tällöin minun kanssa ja jatkaa kisaamista mikäli olosuhteet ovat suotuisat.
05.05.2019: Veikka Orikarnevaalissa (kirj. Elli L.)
"Hevoskokoisten vanhempien pienhevoskokoinen jälkeläinen, joka on luonteeltaan iloinen ja reipas pikkukaveri. Veikka on hyväntuulinen harrastushevonen, mutta kilparatsuna se vaatii ratsastajaltaan hieman osaamista näyttääkseen parhaimpansa. Jälkeläisiä Veikalle on siunaantunut vain yksi kappale, Tuulenpesässä asuva, SV-II palkittu pienhevosori Vappulan Sokerimunkki, joka esiintyy täällä tänään isänsä kanssa. Saanen esitellä: Batman ja Robin!"
Maneesin ovelta laukkasi vinhaa vauhtia uralle mustaviittainen hahmo. Toden totta, Batman se sieltä viiletti tummanpunarautiaan poninsa selässä. Epäilemättä edessä oli maailmanpelastuskeikka, niin vauhdilla pyyhälsi kaksikko menemään. Vaikka eipä ole kyllä aikaisemmin näkynyt Batmania ponin selässä, mutta ehkä batmobilissa oli joku sähkötysvika. Arvoisa ratsu oli tietenkin meidän Veikka. Se tykitti menemään pikkujaloillaan ihan hillitöntä menoa ja näytti olevansa onnensa kukkuloilla. Taustamusiikki taikka perässä lähes yhtä kovaa tullut Robin ratsuineen ei aiheuttanut Veikassa kummastusta. Ilolla ja luottavaisuudella se tässä maailmassa muutenkin kohtasi kaikki asiat. Kun alkuvauhdit oli saatu alta pois, liehuviitta siirsi poninsa raviin. Kaarevilla urilla väisti Veikka pyynnöstä ensin takapuolta sisään, sitten ulos. Pysähtyi tasajaloin kaarteen keskelle, peruutti kolme askelta ja siirtyi sitten napinpainalluksesta napakkaan raviin. Koulukiemuroiden jälkeen musiikin rytmi muuttui taas, oli aika Batmanin lähteä maailmanpelastuskeikalleen. Parin laukka kierroksen ja yleisölle vilkuttelun jälkeen Batman laukkasi maneesin ovesta matkoihinsa.
15.06.2019: Villahaan kasvattipäivä, täyttötarina
Villahaan kasvattipäivä oli mainio tekosyy herättää kisaeläkettä viettävä Veikka horroksestaan ja pakata se traileriin. Veikka oli tapansa mukaan innolla lähdössä, se taisi olla lopen tylsistynyt Vappulan nurkkien katseluun. Villahaan omistajan pitämä hivenen pitkäveteinen puhe kasvattipäivän alkajaisiksi herätti minussa ja kanssaosallistujissa unisia ajatuksia, mutta väitän, ettei kerrassaan mainio puhe ollut siihen pääsyynä. Itse menin tapani mukaan liian myöhään nukkumaan ja herätys oli aivan liian aikainen! Kesän ensimmäiset suomenhevosvauvat vilistivät jo niittymaalla. Meillä oli aamupäivällä aikaa kiertää tallin tiloja ja tutustua nykyiseen hevoslaumaan. Kiitos alkumaljan, tulin kierroksen aikana puolitosissani pohtineeksi josko Vappulaan saisi napattua kaiken kaikkiaan neljännen villahakalaisen. Ihan näppärästihän ne edellisetkin laumaan sujahtivat.. Osallistuin rauhalliselle maastolenkille, joka todella tuli tarpeeseen, sillä kevät oli ollut varsin stressaava. Eikä Veikkakaan pistänyt maastolenkkiä pahakseen. Päinvastoin! Eniten sitä kyllä varmasti kiinnostivat polkujen varsilta napatut huikopalat. Pitihän ponin pitää linjoistaan kiinni, ettei pääsisi reippailun aikana kyljykset kapenemaan. Lenkille sai lähteä niin maastakäsin kuin ratsailta ja halukkaat saivat käydä rallittelemassa vehreällä pellolla kunnon laukkapätkätkin. Me pistettiin vipinää kinttuihin ja laukattiin pikkujaloillamme lähes koko letkan ohi! Tai siis Veikka laukkasi ja minä kannustin ratsuani selästä käsin. Ori oli ihan intopiukassa, hyvä kun sain sen pidettyä hyppysissäni. Kesäisen hellepäivän kruunasi hevosten uittomahdollisuus Vihlajärven rannalla aivan tallin kupeessa. Meidän osalta uitto oli pelastus! Helle tosiaan teki tehtävänsä ja Veikka hikeentyi maastolenkin rallitteluista sen verran, että oli ihanaa päästää se pulahtamaan järveen. Lähellä oli, etten itsekin sukeltanut pinnan alle, Veikka kun meni melkoisella tohinalla veteen. Villahaan kasvattipäivä oli kokonaisuudessaan erittäin mukava kokemus! Ja oli taas mahtavaa nähdä vanhoja tuttuja ja muita villahakalaisia.
Olimme varmoja, ettei Emma varso tänään. Oletimme sen tapahtuvan ehkä korkeintaan seuraavana päivänä, mutta siellä se varsomiskarsinassa odotti minua uuden tulokkaan kanssa, kun saavuin ruokatauolta takaisin tallivuoroa tekemään. Emman hyvässä hoidossa, kuivikkeiden keskellä torkkui kaunis läsipää, meidän uusi pikku prinssi. Se todella oli perinyt Emmalta päämerkin, joka tosin oli vielä upeampi kuin Emman piirto. Tämä oli kaikille yllätys, sillä orivarsan lähisuku on täynnä melko tylsiä tapauksia noin niinkuin päämerkkien osalta. Pieni prinssi nimettiin Veikaksi, vaikkei se olekaan kenenkään pikkuveli. Jotenkin se vain muistutti perheen kuopusta, sellaista hieman rasavilliä mutta herkkää pientä nuorukaista. Emä ja varsa voivat hyvin, Veikka pysyy hyvin pystyssä ja juo maitoa hyvällä ruokahalulla. Emma antaa olla varsan lähellä, mutta on oikein hyvä emä. Kummaa miten tamma muuttuu tiineenä ja maitovarsan kanssa käytökseltään näinkin radikaalisti: ei asu meillä tällähetkellä se jöröpäinen Emma, vaan oikein huomaavainen ja ystävällinen, jopa vähän hämmentävän kiltti Emma-äiti. Ottakaamme siis kaikki irti tästä maitovarsa-ajasta, kohta meillä on taas kipakka tuittupää treenattavana.
24.02.2016: Poni kotiin kilpailutuksesta (kirj. kasvattaja, Uppe VRL-11253)
Veikka saapui tänään takaisin kotiin kisareissulta, sillä annoimme Veikan kilpailutukseen ystäväni ja luottokisaajani Melinan käsiin kuukaudeksi tammikuussa. Meiltä lähti Runoratsuihin vallan kokematon kisaponi, joka hermostui aina kun ei tiennyt mitä pitää tehdä. Kotiin palannut Veikka oli oma "vanha" itsensä kaikkine pukkisarjoineen kuitenkin sillä erotuksella, että sen askeleessa oli sileällä enemmän aurinkoa ja iloa. Ponilla tuntui olevan hieman parempi sisäinen mielenjärjestys päässä kuin lähtiessään, mikä oli tietenkin mukava muutos. Veikkaa odotti kotona uusi hoitaja Elli, joka Veikan päiväkirjaankin varmasti jatkossa kirjoittelee liikutuksista ja muista puuhista. Veikka jää nyt Ellin ratsastettavaksi, valmentautuu silloin tällöin minun kanssa ja jatkaa kisaamista mikäli olosuhteet ovat suotuisat.
05.05.2019: Veikka Orikarnevaalissa (kirj. Elli L.)
"Hevoskokoisten vanhempien pienhevoskokoinen jälkeläinen, joka on luonteeltaan iloinen ja reipas pikkukaveri. Veikka on hyväntuulinen harrastushevonen, mutta kilparatsuna se vaatii ratsastajaltaan hieman osaamista näyttääkseen parhaimpansa. Jälkeläisiä Veikalle on siunaantunut vain yksi kappale, Tuulenpesässä asuva, SV-II palkittu pienhevosori Vappulan Sokerimunkki, joka esiintyy täällä tänään isänsä kanssa. Saanen esitellä: Batman ja Robin!"
Maneesin ovelta laukkasi vinhaa vauhtia uralle mustaviittainen hahmo. Toden totta, Batman se sieltä viiletti tummanpunarautiaan poninsa selässä. Epäilemättä edessä oli maailmanpelastuskeikka, niin vauhdilla pyyhälsi kaksikko menemään. Vaikka eipä ole kyllä aikaisemmin näkynyt Batmania ponin selässä, mutta ehkä batmobilissa oli joku sähkötysvika. Arvoisa ratsu oli tietenkin meidän Veikka. Se tykitti menemään pikkujaloillaan ihan hillitöntä menoa ja näytti olevansa onnensa kukkuloilla. Taustamusiikki taikka perässä lähes yhtä kovaa tullut Robin ratsuineen ei aiheuttanut Veikassa kummastusta. Ilolla ja luottavaisuudella se tässä maailmassa muutenkin kohtasi kaikki asiat. Kun alkuvauhdit oli saatu alta pois, liehuviitta siirsi poninsa raviin. Kaarevilla urilla väisti Veikka pyynnöstä ensin takapuolta sisään, sitten ulos. Pysähtyi tasajaloin kaarteen keskelle, peruutti kolme askelta ja siirtyi sitten napinpainalluksesta napakkaan raviin. Koulukiemuroiden jälkeen musiikin rytmi muuttui taas, oli aika Batmanin lähteä maailmanpelastuskeikalleen. Parin laukka kierroksen ja yleisölle vilkuttelun jälkeen Batman laukkasi maneesin ovesta matkoihinsa.
15.06.2019: Villahaan kasvattipäivä, täyttötarina
Villahaan kasvattipäivä oli mainio tekosyy herättää kisaeläkettä viettävä Veikka horroksestaan ja pakata se traileriin. Veikka oli tapansa mukaan innolla lähdössä, se taisi olla lopen tylsistynyt Vappulan nurkkien katseluun. Villahaan omistajan pitämä hivenen pitkäveteinen puhe kasvattipäivän alkajaisiksi herätti minussa ja kanssaosallistujissa unisia ajatuksia, mutta väitän, ettei kerrassaan mainio puhe ollut siihen pääsyynä. Itse menin tapani mukaan liian myöhään nukkumaan ja herätys oli aivan liian aikainen! Kesän ensimmäiset suomenhevosvauvat vilistivät jo niittymaalla. Meillä oli aamupäivällä aikaa kiertää tallin tiloja ja tutustua nykyiseen hevoslaumaan. Kiitos alkumaljan, tulin kierroksen aikana puolitosissani pohtineeksi josko Vappulaan saisi napattua kaiken kaikkiaan neljännen villahakalaisen. Ihan näppärästihän ne edellisetkin laumaan sujahtivat.. Osallistuin rauhalliselle maastolenkille, joka todella tuli tarpeeseen, sillä kevät oli ollut varsin stressaava. Eikä Veikkakaan pistänyt maastolenkkiä pahakseen. Päinvastoin! Eniten sitä kyllä varmasti kiinnostivat polkujen varsilta napatut huikopalat. Pitihän ponin pitää linjoistaan kiinni, ettei pääsisi reippailun aikana kyljykset kapenemaan. Lenkille sai lähteä niin maastakäsin kuin ratsailta ja halukkaat saivat käydä rallittelemassa vehreällä pellolla kunnon laukkapätkätkin. Me pistettiin vipinää kinttuihin ja laukattiin pikkujaloillamme lähes koko letkan ohi! Tai siis Veikka laukkasi ja minä kannustin ratsuani selästä käsin. Ori oli ihan intopiukassa, hyvä kun sain sen pidettyä hyppysissäni. Kesäisen hellepäivän kruunasi hevosten uittomahdollisuus Vihlajärven rannalla aivan tallin kupeessa. Meidän osalta uitto oli pelastus! Helle tosiaan teki tehtävänsä ja Veikka hikeentyi maastolenkin rallitteluista sen verran, että oli ihanaa päästää se pulahtamaan järveen. Lähellä oli, etten itsekin sukeltanut pinnan alle, Veikka kun meni melkoisella tohinalla veteen. Villahaan kasvattipäivä oli kokonaisuudessaan erittäin mukava kokemus! Ja oli taas mahtavaa nähdä vanhoja tuttuja ja muita villahakalaisia.