Vappulan Orikarnevaali
5. toukokuuta 2019 Vappulan maneesissa
"Tulit just sopivasti. Mulla on idea!" hihkaisin ja pinkaisin toimiston sohvalta ylös. Hehkulamppu oli kaikessa klassisuudessaan syttynyt pääni päälle ja vanhat rattaat alkoivat kirskahdellen pyörimään. Nooran ilmestyessä paikalle, oli ratsasto jo täydessä vauhdissa ja silmäni loistivat innostuksesta. "Tuota.. Nää sun ideat pelottaa mua", Noora perääntyi ovea kohti. "Elä oo pöljä", tuhahdin, "Me järjestetään orikarnevaali!"
Ja näin tehtiin! Vaikka Vappula on omistajansa mielestä täynnä esittelyn arvoisia oreja, valittiin vain osa esiintymään karnevaaliin. "Ei kukaan jaksa koko päivää istua sun hevosia pällistelemässä", Noora oli sanonut, kun pohdiskelin, saisinko sittenkin mahdutettua yhden päivän aikatauluun koko orikatraani. Kun en saanut, valitsin esiintymään ne, joille toivoin lisää jälkikasvua laatuarvosteluita ajatellen. Tai koska ne ovat mielestäni niin hienoja, että niistä olisi syytä tehdä vielä muutama miniversio. Kun oriit oli valittu, alkoi jälkeläisten omistajille soittelu. Tietystihän katsojat halusivat nähdä myös oriin lisäksi tämän jälkikasvua esiintymässä!
Sunnuntaina 5. toukokuuta Vappulassa kävi vilske ja vilinä. Parkkialue oli jaettu kahtia, jotta esiintyvät jälkeläiset pääsisivät näppärästi kentälle lämmittelemään ja maneesiin esiintymään sekä tietysti yleisö turvallisesti maneesin katsomoon. Yleisömäärä yllätti meidät ja liikenteenohjaaja joutui pyytämään muutaman katsojan parkkiin kartanon eteenkin. Buffettipöytä notkui herkuista ja pikkusuolasista maneesin toisen päädyn kahviossa ja katsomossa muutamat jo selailivat Vappulan orikuvastoa. Tasan kello kymmeneltä Nooran ääni kajahti kaijuttimista:
"No niin, arvon yleisö ja tervetuloa tänne Vappulan orikarnevaaliin! Pitemmittä puheitta aloitetaan orien esittelyt. Ja pikku vinkkinä tähän alkuun; mikäli teiltä ei omasta takaa löydy ihailemallenne orille tammaa, nykäisepä tuota Liekkiharjun Elliä hihasta niin häneltä taatusti löytyy joku miellyttävä tamma Vappulasta! Ensimmäisenä orina meille esiintyy komea kimo pienhevosori Hukkuaalto jälkeläisineen."
Hukkuaaltotummanrautiaankimo 147cm
KTK-III, 43 ERJ-sij, 35 KRJ-sij tavoitteena ERJL & KRJL, mahdollisesti SLA & YLA tutustu tarkemmin! evm-sukuinen Aallonharja + E.A. Hippukulta |
Hukan ja jälkeläisten esiintyminen Orikarnevaalissa:
"Hukkuaalto on kantakirjattu III-palkinnolle ja se on kilpaillut menestyksekkäästi niin esteillä kuin koulussakin.. Se oon luonteeltaan hyvin perinteinen suomenhevonen, joka ei menetä hermojaan, vaikka ratsastaja vähän hermoilisikin."
Rokkitukka heilahti, kun ratsastaja pyysi Hukan raviin maneesin ovilta. Hukka maiskutteli kuolaintaan, askelsi pontevasti takaa ja kaartui kaulastaan nättiin muotoon. Liike olisi voinut olla aavistuksen pidempi, takajalat olisivat voineet astua vielä enemmän pitkän rungon alle. Ori ravasi maneesia ympäri tahdikkaan musiikin soidessa taustalla. Hukalle tilanne oli tuttu - olihan se suorittanut useita kouluratoja arvioivien silmäparien alla.
Ratsastaja teki muutaman pysähdyksen. Hukka pysähtyi kummallakin kertaa tasajalkaa ja lähti pysähdyksestä suoraan raviin häntä viuhahtaen. Askel piteni ja ori alkoi todella näyttää parasta osaamistaan, isoa ja tahdikasta raviaan. Kun takajalat oli saatu kunnolla alle, otti ratsastaja laukan kumpaankin suuntaan tehden laukkaympyrät. Tavanomaisen hyvä laukkapätkä, ei erityisen hienoa laukkaa noin niin kuin yleisesti verraten. Mutta Hukalle oikein oiva laukkapätkä. Oli aika siirtyä käyntiin ja päästää jälkikasvu estradille.
Ratsastaja teki muutaman pysähdyksen. Hukka pysähtyi kummallakin kertaa tasajalkaa ja lähti pysähdyksestä suoraan raviin häntä viuhahtaen. Askel piteni ja ori alkoi todella näyttää parasta osaamistaan, isoa ja tahdikasta raviaan. Kun takajalat oli saatu kunnolla alle, otti ratsastaja laukan kumpaankin suuntaan tehden laukkaympyrät. Tavanomaisen hyvä laukkapätkä, ei erityisen hienoa laukkaa noin niin kuin yleisesti verraten. Mutta Hukalle oikein oiva laukkapätkä. Oli aika siirtyä käyntiin ja päästää jälkikasvu estradille.
"Kiitos Hukka! Seuraavaksi maneesiin saapuu kaksi pikku-Hukkaa. Kumpainenkin nuoria ja yhtä harmaita kuin isänsä. Ensimmäiseksi sisään astelee nuori ori, Vappulan Tyrsky, joka nykyään pitää majaa Helmiahossa. Tyrskyn on kerrottu olevan fiksu, vaikkakin nuorena orina hieman höselö. Toisena areenalle saapuu sosiaalinen nuori tamma Vappulan Aprilli, joka asuu meillä täällä Vappulassa. Lisäksi mainitsemisen arvoinen jälkeläinen Hukkuaallolla on KTK-II-palkittu ori Vappulan Huiska, joka ei tänään päässyt paikalle.
Orivarsa Vappulan Tyrsky asteli maneesiin tomerana. Kimakalla hirnunnalla se teki selväksi kaikille tulonsa paikalle. Päätänsä heilauttaen Tyrsky otti sivuaskeleen taluttajastaan poispäin. Se ei selvästi ollut ihan varma, mihin joutui. Ori talutettiin maneesin toiseen päähän ja ohjattiin ympyrälle isäpappa Hukkuaallon kävellessä rennosti pitkin ohjin uraa pitkin. Pikkuori otti homman tosissaan ja ravasi ponnekkaasti ympyrällä. Välillä se vähän kuikuili yleisöön päin, ehkä arvioiden, mitä olivat miehiään. Nuoreksi hevoseksi Tyrsky esitti hyvää, selkeästi isältään perittyä raviaan ujuttaen mukaan pienen pukin silloin tällöin. "Soo", taluttaja sanoi rauhallisella äänellä. Otti muutaman kierroksen ennen kuin Tyrsky malttoi siirtyä käynnin kautta raviin. Se mutusti kuolainta suussaan ja katseli ihmeellistä maailmaa tukka sekaisin. Kiitoksena ori sai taputukset kaulalleen. Kauaa Tyrsky ei malttanut kuitenkaan paikoillaan seisoskella, vaan steppasi milloin oikealle, milloin vasemmalle kuolaintaan yhä kiivaammin pureskellen. Lisää liinaa saadessaan Tyrsky käveli taluttajansa ympärillä välillä päätään heilautelleen.
Pyöreärunkoinen nuori tammavarsa Vappulan Aprilli asteli maneesiin veljensä kavionjäljissä. Se tukeutui taluttajaansa, näytti hetken siltä, että hyppäisi ihmispolon syliin. Nopeasti tamma huomasi, ettei tilanteessa ollut mitään jännittävää. Tuttu maneesi, jossa se oli vieraillut useasti aikaisemminkin. Joku ei ollut ihan samalla tavalla kuin ennen, enemmän oli hälinää ja liikettä reunoilla. Kun taluttaja oli rento, ei Aprikaan pitänyt muutosta kovinkaan ihmeellisnä. Tamma lähti hyvässä ravissa kiertämään liinan päässä ympyrää. Puoli kierrosta sujui kuin vanhalla tekijällä, kun yhtäkkiä Aprilli heitti sievän, pyöreän takamuksensa ilmaan ja pieraisi kuuluvasti. Yleisö remahti nauruun ja sekös sai Aprillin ottamaan lisää kierroksia pyttyynsä. Voi elämä. Pitikin valita tämä tamma esiintymään isänsä edustajana. Kierroksen verran Aprilli keikutti menemään kuin keinuheppa, kunnes se rauhoittui. Vaan tulipa raviin ponnekkuutta ja poniin ryhtiä! Loppuajan Aprilli käyttäytyi siivosti, vaikka se mulkoilikin isäänsä vähintään epäluuloisen näköisenä poistuessaan areenalta.
Pyöreärunkoinen nuori tammavarsa Vappulan Aprilli asteli maneesiin veljensä kavionjäljissä. Se tukeutui taluttajaansa, näytti hetken siltä, että hyppäisi ihmispolon syliin. Nopeasti tamma huomasi, ettei tilanteessa ollut mitään jännittävää. Tuttu maneesi, jossa se oli vieraillut useasti aikaisemminkin. Joku ei ollut ihan samalla tavalla kuin ennen, enemmän oli hälinää ja liikettä reunoilla. Kun taluttaja oli rento, ei Aprikaan pitänyt muutosta kovinkaan ihmeellisnä. Tamma lähti hyvässä ravissa kiertämään liinan päässä ympyrää. Puoli kierrosta sujui kuin vanhalla tekijällä, kun yhtäkkiä Aprilli heitti sievän, pyöreän takamuksensa ilmaan ja pieraisi kuuluvasti. Yleisö remahti nauruun ja sekös sai Aprillin ottamaan lisää kierroksia pyttyynsä. Voi elämä. Pitikin valita tämä tamma esiintymään isänsä edustajana. Kierroksen verran Aprilli keikutti menemään kuin keinuheppa, kunnes se rauhoittui. Vaan tulipa raviin ponnekkuutta ja poniin ryhtiä! Loppuajan Aprilli käyttäytyi siivosti, vaikka se mulkoilikin isäänsä vähintään epäluuloisen näköisenä poistuessaan areenalta.
Perinkonupunarautias 152cm
KTK-II, ERJ-I, YLA2, 42 ERJ-sij, 33 KRJ-sij tavoitteena ERJL & KRJL, mahdollisesti SLA & YLA tutustu tarkemmin! evm-sukuinen Perintö + Empun Elviira |
Konun ja jälkeläisten esiintyminen Orikarnevaalissa:
"Tiesittekö, että perinkonu tarkoittaa jollakin itäuusimaalaisella murteella tosi kummallista? En minäkään, ennen kuin tutustuin Elliin, joka minulle ystävällisesti asian kertoi. Perinkonu ei kuitenkaan ole tosi kummallinen, vaan se on perusMies isolla M-kirjaimella. Ori on kantakirjattu II-palkinnolle ja sillä on lukuisia sijoituksia esteiltä ja koulusta. Ratsuna Perinkonu vaatii paljon, mutta palkitsee ratsastajansa moninkertaisesti.
Konun lämmittely ei mennyt ihan nappiin. Niin moni uusi hevosnaama omalla kotikentällä teki Konusta hieman levottoman, eikä se oikein malttanut keskittyä verryttelyyn. Maneesissa ei luojan lykky sentään ollut onneksi ylimääräisiä virikkeitä, joten Konu pääsi keskittymään itse asiaan. Askellus muuttui oitis rytmikkäämmäksi, selkä pyöreämmäksi ja koko hevonen kerrassaan miellyttävämmäksi ratsastaa. Nykeröille väkerretystä harjasta karkasi hapsuja sinne tänne, mutta se vain sopi Konun imagoon paremmin kuin sliipattu ja siisti kampaus.
Askellajit Konu esitti sopivalla tahdikkuudella. Se kulki rennosti välittämättä yleisön mielenkiintoisista katseista tai kaiuttimista kuuluvasta musiikista. Se olikin Konun parhaita puolia, nimittäin järkkymätön mielenrauha taikka -levottomuus. Konu ei säpsyile tai säiky turhia. Varmasti ja nappiin ajoitetusti Konu väisti keskihalkaisijalta uralle molempiin suuntiin ja siirtyi sitten kuolaintaan natustellen käyntiin.
Askellajit Konu esitti sopivalla tahdikkuudella. Se kulki rennosti välittämättä yleisön mielenkiintoisista katseista tai kaiuttimista kuuluvasta musiikista. Se olikin Konun parhaita puolia, nimittäin järkkymätön mielenrauha taikka -levottomuus. Konu ei säpsyile tai säiky turhia. Varmasti ja nappiin ajoitetusti Konu väisti keskihalkaisijalta uralle molempiin suuntiin ja siirtyi sitten kuolaintaan natustellen käyntiin.
"Näittepä kerrassaan Konua parhaimmillaan! Ja nyt olisikin tulossa sisään kolme isänsä veroista ratsuhevosta. Kuten isänsäkin, myös tämä koko kolmikko on kantakirjattu II-palkinnolla. Lisäksi Konulla on vielä yksi KTK-II-palkittu jälkeläinen, Seppäjärven Perikato, joka ei valitettavasti päässyt paikalle tänään. Voisinkin siis sanoa, että Konu periyttää hyvää ja tasapainoista rakennettaan jälkeläisilleen.
Myrskylästä tänään tänne saapunut ruunikko tamma on nimeltään Vappulan Korvenkuiske, joka on erinomaisen monipuolinen ratsu. Korvenkuiske on kilpaillut mainiolla menestyksellä niin esteillä kuin koulussakin ja lisäksi se on SV-I-palkittu suomenhevosvarsojen laatuarvostelussa. Sukkajalkainen ja läsipäinen tamma, Vuornan Kreta, on vuornalaista alkuperää, mutta Vappulassa vieroituksestaan asti asunut kiltti ja lempeä ratsu. Kretalla on niin ikään sijoituksia niin koulusta kuin esteiltä. Ja se täysin isänsä näköinen herrasmies on Turmeltajan omistuksessa oleva Vappulan Perinkoree, monet kilpailut kiertänyt sekin. Kolmikko aikoo nyt esitellä teille pienen katrilliesityksen.
Myrskylästä tänään tänne saapunut ruunikko tamma on nimeltään Vappulan Korvenkuiske, joka on erinomaisen monipuolinen ratsu. Korvenkuiske on kilpaillut mainiolla menestyksellä niin esteillä kuin koulussakin ja lisäksi se on SV-I-palkittu suomenhevosvarsojen laatuarvostelussa. Sukkajalkainen ja läsipäinen tamma, Vuornan Kreta, on vuornalaista alkuperää, mutta Vappulassa vieroituksestaan asti asunut kiltti ja lempeä ratsu. Kretalla on niin ikään sijoituksia niin koulusta kuin esteiltä. Ja se täysin isänsä näköinen herrasmies on Turmeltajan omistuksessa oleva Vappulan Perinkoree, monet kilpailut kiertänyt sekin. Kolmikko aikoo nyt esitellä teille pienen katrilliesityksen.
Tasaisuudestaan johtuen vetohevosena katrillissa toimi Vuornan Kreta. Sitä kun ei kummastuttanut erikoisemmatkaan tilanteet, vaan se toimi aina hyvässä yhteistyössä ratsastajansa kanssa. Ylimääräinen hösellys oli saatu kanavoitua elastiseen liikkeeseen, jota Kreta mielellään esitti. Se ravasi rennon ja helpon näköisesti keskihalkaisijaa pitkin ja kääntyi viimeisen kolmanneksen keskeltä voltille vasemmalle. Kreta taipui kauniisti sisäjalan ympärille ja ratsastaja muisti hyvin pitää myös ulkokyljen tuettuna. Voltin jälkeen Kreta jatkoi ravissa halkaisijan loppuun ja kääntyi oikealle letkan seuratessa perässä. Pitkällä sivulla Kreta esitti hallitun askeleenpidennyksen ja lyhensi askeltaan pyynnöstä ennen kulmaa. Toinen pitkä sivu edettiin tahdikkaassa ravissa. Laukannosto lyhyen sivun keskellä oli hieman kiireinen, mutta laukka hallittua ja tasapainoista. Kun Kreta laukkasi pääty-ympyrällä, oli kaksi muuta ratsukkoa omilla ympyröillään. Ympyrän lopulla ratsastaja liikautti hieman sormiaan, hengitti syvään ja pyysi Kretan siirtymään raviin. Hyvät valmistelut takasivat napakoita siirtymisiä. Laukkaympyröiden jälkeen kolmikko ravasi Kretan johdolla seuraavan pitkän sivun jälkeen lävistäjälle, jossa esitettiin jälleen hyvä hallittu pidennetty ravi ja napakka kokoaminen kulmaan. Seuraavalta pitkältä sivulta kolmikko tuli rivissä kaartoon ja kiitti yleisöään.
Toisena vetohevosen perässä ravasi maneesiin Vappulan Korvenkuiske. Tammalla oli puhinaa pöksyissään, eikä se olisi malttanut pysyä paikallaan jonossa. Ratsastaja joutui melkolailla pidättelemään Kuisketta, joka näkyi kireytenä tamman ylälinjassa. Se nosti päätään ylös ja kiristi selkäänsä. Kun vetohevosena toiminut Kreta teki voltin keskihalkaisijalta kentän viimeisen kolmanneksen keskeltä vasemmalle, oli Kuiskeen hommana tehdä voltti kentän keskeltä. Voltilla tamma sai hieman kerättyä menohalujaan ja koottua itseään. Kuiske keskittyi, kieli keskellä suuta se asetti kavioitaan uralle ja puhisi mennessään keskihalkaisijan päähän lyhyelle sivulle. Ravin pidennys pitkällä sivulla sai aikaan yhden kauniin laukannoston, josta ratsastaja nopeasti siirsi Kuiskeen takaisin raviin. Loppupätkä pidennystä oli siistiä ja tahdikasta, ja kulmaan valmistelu hyvin ennakoitua. Lyhyen sivun ja sitä seuraavan pitkän sivun puolikkaan Kuiske kulki oikein mallikkaassa ravissa ja laukannosto pitkänsivun keskellä oli säntillinen. Laukassa Kuiske kiirehti ja ratsastaja saikin toppuutella sitä menemästä kovempaa kuin viereisillä ympyröillä laukkaavat sisarukset. Hyvin tamma kuunteli kuskin ohjeita, ja suurin osa ympyrästä mentiin hallitussa laukassa. Vetohevosen perässä Kuiske ravasi pitkän sivun kautta lävistäjälle ja esitti tällä kertaa siistin ja hyvin etenevän, muttei kiirehtivän ravipidennyksen ja kokosi itsensä siistiksi paketiksi kulmaa kohden. Lopputervehdys yleisöä kohti sujui tasajalkaa muiden ratsukoiden kanssa, vaikka Kuiske olikin jo sekunnin päästä kiirehtimässä muihin hommiin.
Hännänhuippuna, muttei mitenkään siskojaan huonompana, estradille ravasi ori Vappulan Perinkoree. Niin on poika isänsä näköinen, että jos ei olisi Perinkonun häntä vilahtanut maneesin ovesta ulos Perinkoreen saapuessa sisään, olisi voinut luulla Konun tulevan yleisön eteen uudestaan. Joku olisi ajatellut, että orin tulis olla vetohevosena, jos katrillikavereina on vain tammoja. Perinkoreepa kuitenkin omaa niin hyvän keskittymiskyvyn, ettei sitä haitannut olla viimeisenä. Volttipaikkana orilla oli keskihalkaisijalta kentän viimeisen kolmanneksen keskeltä vasemmalle. Ori taipui hienosti ratsastajan sisäjalan ympäri, ja askelsi jotakuinkin ensimmäisellä voltilla kulkeneen siskonsa kanssa samaan tahtiin. Volttia seurasi ratsastus keskihalkaisijaa pitkin lyhyelle sivulle, käännös oikeaan ja askeleenpidennys pitkälle sivulle ravissa. Kahta kertaa ei ratsastajan tarvinnut ratsuaan pyytää askelta pidentämään ja yhtä hallittu oli lyhennys jälleen kulmaan. Kaarron keskeltä, pääty-ympyrän reunalta alkoi hieman laahaten, mutta parani loppua kohden. Perinkoree innostui niin, ettei ihan olisi malttanut kuunnella ratsastajan pyyntöä hidastuksesta. Ratsastaja malttoi kuitenkin ratsunsa ja sai esiin vielä yhden vaihteen ravissa. Seuraavan pitkän sivun ravipidennys kulki erinomaisella takapoljennalla, edestä Perinkoree näytti kevyeltä kuin höyhen. Loppukaarrossa ori sai valtavat taputukset ratsastajaltaan.
Toisena vetohevosen perässä ravasi maneesiin Vappulan Korvenkuiske. Tammalla oli puhinaa pöksyissään, eikä se olisi malttanut pysyä paikallaan jonossa. Ratsastaja joutui melkolailla pidättelemään Kuisketta, joka näkyi kireytenä tamman ylälinjassa. Se nosti päätään ylös ja kiristi selkäänsä. Kun vetohevosena toiminut Kreta teki voltin keskihalkaisijalta kentän viimeisen kolmanneksen keskeltä vasemmalle, oli Kuiskeen hommana tehdä voltti kentän keskeltä. Voltilla tamma sai hieman kerättyä menohalujaan ja koottua itseään. Kuiske keskittyi, kieli keskellä suuta se asetti kavioitaan uralle ja puhisi mennessään keskihalkaisijan päähän lyhyelle sivulle. Ravin pidennys pitkällä sivulla sai aikaan yhden kauniin laukannoston, josta ratsastaja nopeasti siirsi Kuiskeen takaisin raviin. Loppupätkä pidennystä oli siistiä ja tahdikasta, ja kulmaan valmistelu hyvin ennakoitua. Lyhyen sivun ja sitä seuraavan pitkän sivun puolikkaan Kuiske kulki oikein mallikkaassa ravissa ja laukannosto pitkänsivun keskellä oli säntillinen. Laukassa Kuiske kiirehti ja ratsastaja saikin toppuutella sitä menemästä kovempaa kuin viereisillä ympyröillä laukkaavat sisarukset. Hyvin tamma kuunteli kuskin ohjeita, ja suurin osa ympyrästä mentiin hallitussa laukassa. Vetohevosen perässä Kuiske ravasi pitkän sivun kautta lävistäjälle ja esitti tällä kertaa siistin ja hyvin etenevän, muttei kiirehtivän ravipidennyksen ja kokosi itsensä siistiksi paketiksi kulmaa kohden. Lopputervehdys yleisöä kohti sujui tasajalkaa muiden ratsukoiden kanssa, vaikka Kuiske olikin jo sekunnin päästä kiirehtimässä muihin hommiin.
Hännänhuippuna, muttei mitenkään siskojaan huonompana, estradille ravasi ori Vappulan Perinkoree. Niin on poika isänsä näköinen, että jos ei olisi Perinkonun häntä vilahtanut maneesin ovesta ulos Perinkoreen saapuessa sisään, olisi voinut luulla Konun tulevan yleisön eteen uudestaan. Joku olisi ajatellut, että orin tulis olla vetohevosena, jos katrillikavereina on vain tammoja. Perinkoreepa kuitenkin omaa niin hyvän keskittymiskyvyn, ettei sitä haitannut olla viimeisenä. Volttipaikkana orilla oli keskihalkaisijalta kentän viimeisen kolmanneksen keskeltä vasemmalle. Ori taipui hienosti ratsastajan sisäjalan ympäri, ja askelsi jotakuinkin ensimmäisellä voltilla kulkeneen siskonsa kanssa samaan tahtiin. Volttia seurasi ratsastus keskihalkaisijaa pitkin lyhyelle sivulle, käännös oikeaan ja askeleenpidennys pitkälle sivulle ravissa. Kahta kertaa ei ratsastajan tarvinnut ratsuaan pyytää askelta pidentämään ja yhtä hallittu oli lyhennys jälleen kulmaan. Kaarron keskeltä, pääty-ympyrän reunalta alkoi hieman laahaten, mutta parani loppua kohden. Perinkoree innostui niin, ettei ihan olisi malttanut kuunnella ratsastajan pyyntöä hidastuksesta. Ratsastaja malttoi kuitenkin ratsunsa ja sai esiin vielä yhden vaihteen ravissa. Seuraavan pitkän sivun ravipidennys kulki erinomaisella takapoljennalla, edestä Perinkoree näytti kevyeltä kuin höyhen. Loppukaarrossa ori sai valtavat taputukset ratsastajaltaan.
Pikkuputtitummanrautias 137cm
KTK-I, 8 ERJ-sij, 16 KRJ-sij tavoitteena ERJL & KRJL, mahdollisesti SLA & YLA tutustu tarkemmin! evm-sukuinen Mahtimies + Lilliputti |
Pikkiksen ja jälkeläisten esiintyminen Orikarnevaalissa:
"Älkää nyt naurako, kun seuraava ori tulee paikalle. Ääntähän siitä lähtee, kuten kuulettekin, ja vauhdilla se tulee ja ottaa lavan haltuunsa. Mutta on se vaan niin paljon pienempi kuin kaikesta etukäteisuhoamisesta voisi päätellä. Ja sieltä hän saapuu - Pikkuputti! Pikkis on vain 137cm korkea pienhevonen, joka on kantakirjattu 81 pisteellä I-palkinnolle. Pikkis on nuori ja sen kilpaura on alkutekijöissään, mutta se ottaa tällä kaudella vastaan muutaman tamman.
Pikkis esiintyy ainoan jälkeläisensä, pienhevostamma Vappulan Pikkumustan kanssa. Pikkumusta on parivuotias varsa, joka asuu Myrskylässä. Tamman on kerrottu olevan isänsä tavoin isoegoinen ja vauhdikas."
Pikkis esiintyy ainoan jälkeläisensä, pienhevostamma Vappulan Pikkumustan kanssa. Pikkumusta on parivuotias varsa, joka asuu Myrskylässä. Tamman on kerrottu olevan isänsä tavoin isoegoinen ja vauhdikas."
Katastrofin ainekset oli nähtävissä jo siitä, kun Pikkis tuli puoliksi sivuttain kimakalla äänellä hirnuen sisään. Ratsastajalla oli täysi työ pidellä tämä märän saippuapalan kaltainen pikkuori hallinnassaan. Se kun olisi mieluusti laukannut maneesia ympäri ja esittänyt matkalla ehkä pari komeaa pukkia. Sivuaskelin stepaten ja joka kolmannella askeleella vähän keulien Pikkis siirtyi maneesin toiseen päähän antaen tilaa sisään tulevalle Pikkumustalle. Ratsastaja ohjasi villikkonsa isolle pääty-ympyrälle. Pienestä kinastelusta huolimatta Pikkis rauhoittui ravaamaan ympyrällä. Ilme kuitenkin kertoi, että lisää sikailua olisi luvassa. Tammavarsa Pikkumustan tullessa maneesiin, alkoi Pikkis tavoilleen uskollisena pitää melkoista juttelukonserttia jälkikasvulleen. Aina lähestyessään Pikkumustan maneesinpäätyä, Pikkis kohosi maasta pari senttiä lisään ja pörheänä puhisi ja puhalteli. Ratsastaja pyrki pitämään Pikkiksen keskittymisen pienissä tehtävissä ympyrällä. Välillä hän väistätti takaosaa ulos, välillä etuosaa sisään, otti vastataivutuksia ja vaihtoi suuntaa ympyrällä. Ihan näppärästihän Pikkis toki liikkui, sen ajatus vain ei pysynyt ihan mukana.
Maneesiin pyrähti pieni 2-vuotias tamma kuin lintuparvin saattelemana. Se pysähtyi keskelle pääty-ympyräänsä häntä tötteröllä ja hirnui valtavan kimeällä äänellä. Eipä jäänyt kenellekään epäselväksi, että Vappulan Pikkumusta oli saapunut paikalle. Isäori vastasi maneesin toisesta päädystä ja ponit kävivät hetken vuoropuhelua. Pikkumusta muistutti ulkonäöllisesti paljon pähkinänruskeaa isäänsä, eikä se näköjään luonteensa puolestakaan ole kovin kauas puusta pudonnut. Taluttaja rapsutti hetken poninsa kaulaa ja alkoi sitten ohjata sitä ympyrälle. Vaan Pikkumustapa oli asiasta aivan toista mieltä. Se alkoi peruuttaa korvat luimussa kohti maneesin nurkkaa. Liina kiristyi ponin takamuksen muksahtaessa puiseen laitaan. Pikkumusta selkeästi vähän yllättyi laitakosketuksesta takapuolessaan ja hypähti eteenpäin. Taluttaja siirtyi äkkiä takavasemmalle, kun luimiva poni lensi häntä kohden. Tamma alkoi kiertää taluttajansa ympärillä lyhyessä liinassa ympyrää ja joko luimisti tai kiljaisten potkaisi mokomaa laitaa kohti aina kulman puolelle saapuessaan. Ympyrälle tammaa ei kertaakaan saatu, vaan yhtä kovalla menolla se poistui maneesista isänsä kavionjäljissä.
Maneesiin pyrähti pieni 2-vuotias tamma kuin lintuparvin saattelemana. Se pysähtyi keskelle pääty-ympyräänsä häntä tötteröllä ja hirnui valtavan kimeällä äänellä. Eipä jäänyt kenellekään epäselväksi, että Vappulan Pikkumusta oli saapunut paikalle. Isäori vastasi maneesin toisesta päädystä ja ponit kävivät hetken vuoropuhelua. Pikkumusta muistutti ulkonäöllisesti paljon pähkinänruskeaa isäänsä, eikä se näköjään luonteensa puolestakaan ole kovin kauas puusta pudonnut. Taluttaja rapsutti hetken poninsa kaulaa ja alkoi sitten ohjata sitä ympyrälle. Vaan Pikkumustapa oli asiasta aivan toista mieltä. Se alkoi peruuttaa korvat luimussa kohti maneesin nurkkaa. Liina kiristyi ponin takamuksen muksahtaessa puiseen laitaan. Pikkumusta selkeästi vähän yllättyi laitakosketuksesta takapuolessaan ja hypähti eteenpäin. Taluttaja siirtyi äkkiä takavasemmalle, kun luimiva poni lensi häntä kohden. Tamma alkoi kiertää taluttajansa ympärillä lyhyessä liinassa ympyrää ja joko luimisti tai kiljaisten potkaisi mokomaa laitaa kohti aina kulman puolelle saapuessaan. Ympyrälle tammaa ei kertaakaan saatu, vaan yhtä kovalla menolla se poistui maneesista isänsä kavionjäljissä.
"Elli täällä pyörittelee epäuskoisena päätään. Epäilee, että ponit on vaihdettu toisiin. Eipä vaan, ne vaan halusivat tarjota teille vähän vauhdikkaamman esityksen!"
Liljan Tuhattaikurivoikko 154cm
KTK-III, 39 ERJ-sij, 18 KRJ-sij tavoitteena ERJL & KRJL, mahdollisesti SLA & YLA tutustu tarkemmin! 1-polvinen suku Tuhatkauno + Kevät Taika |
Tuhton ja jälkeläisten esiintyminen Orikarnevaalissa:
"Liljan Tuhattaikuri on lähes 100-prosenttista kultaa. Se on ulkoa kaunis voikko, mutta tästä orista löytyy myös sisäistä kauneutta. Periyttää jälkeläisilleen melko vahvasti voikkoa väritystään sekä tasaista luonnettaan. Ja kas, esteet ovatkin jo valmiina. Tuhattaikuri esittää teille estetaitojaan. Vaikka ori on rakenteeltaan aika raskas, hyppää se silti ihan näppärästi."
Valo leikki Tuhton hulmuavan kevyessä otsatukassa oriin laukatessa maneesiin. Tuhto tuli paikalle siististi, vaatimattomasti ja hyvässä hallinnassa - niin kuin Tuhtolla on tapana tehdä. Vaatimattomuudestaan Tuhto kerää katseita ja tälläkin hetkellä sitä seurasi monta kiinnostunutta silmäparia. Eikä kai ole ihmekään, että katseet nauliutuvat valossa kimmaltelevaan kullankeltaiseen oriin. Tuhto laukkasi tasaista, hyvätahtista laukkaa muutaman kierroksen maneesia ympäri. Lävistäjälle oli pystytetty metrinen pysty ja katsomon vastakkaiselle pitkälle sivulle uralle kahden esteen sarjan niin, että päätyihin mahtui kuitenkin pienet pääty-ympyrät. Toinen sarjan esteistä oli okseri ja kummallakin oli korkeutta noin 90cm. Ratsastaja ohjasi Tuhton seuraavalla kierroksella uralle kohti sarjaa. Tuhto asetteli vuosien kokemuksella askeleet just eikä melkein esteiden väliin ja ylitti kummatkin esteet vähän turhankin suurella ilmavaralla. Laukka jatkui lyhyen sivun kautta lävistäjälle, eikä metrinen pystykään tuottanut oriille minkään sortin ongelmia. Pärskähtäen Tuhto laskeutui maahan laukka valmiiksi vaihdettuna ja laukkasi kaunista koottua laukkaa lyhyen sivun. Pitkällä sivulla ori sai venyttää askeltaan kunnolla, kunnes ennen kulmaa ratsastaja otti sen taas kiinni ja siirtyi ravin kautta käyntiin. Rennosti Tuhto käveli keskelle kenttää ja jäi siihen pitkin ohjin katselemaan, kun jälkikasvu saapui maneesiin.
"Mitäs piditte? Aika kiva vai mitä? Mutta nyt. Ei, ette näe harhoja. Tuhattaikuri ei yhtäkkiä monistunut kolmeksi, vaikka aika taikuri onkin. Kyllä, ihan itse keksin vitsin. Melkoisia taikureita ovat kyllä nämä oriin jälkeläisetkin, ainokaiset. Nuoria oreja, kumpikin merkittömiä voikkoja ja aikalailla samaa kokoluokkaakin. Saanen esitellä, 3-vuotiaat taikurismiehet Vappulan Luttinen ja Vappulan Luikuri!"
Vappulan Luttinen asteli uteliaan näköisenä taluttajansa perässä maneesiin. Se kulki melko pitkällä liinalla, ja taluttajan elekielestä näki, ettei nuoren Luttisen kanssa tarvinnut jännittää yllättäviä käännöksiä taikka liikkeellepinkaisuja. Ori hörähti niin lempeästi ja hiljaa, että sitä tuskin kuuli. Luottavaisena ja rennosti Luttinen käveli taluttajansa perässä isänsä ohi maneesin toiseen päähän ja asettui kuuliaisesti ympyrälle. Raviin ori siirtyi pyynnöstä ja ravasi muutaman kierroksen erinomaisella tahdilla. Eikä siirtyminen käyntiinkään tuottanut Luttisella ongelmia, niin näpsäkästi se pyynnöstä pudotti ravista käyntiin. Taluttaja pyysi oria lähemmäs ja tämä tuli mieluusti hakemaan muutaman rapsutuksen ja herkkupalan. Rapsutustuokion jälkeen suunta vaihtui ja ori ravasi ympyrällä muutaman kierroksen vasempaan. Taluttaja huiskautti pienesti juoksutusraippaa Luttisen takana ja ori nosti laukan. Sillä ei ollut kiire minnekään, se ei hätäillyt nostossa eikä kiihdyttänyt missään kohtaa. Reipasta laukka oli toki, ei suinkaan laahaavaa taikka väsynyttä. Nuoresta iästä johtuen ajoittain hieman tasapainotonta, mutta kukapa kolmevuotias hallitsisi kroppansa täydellisesti.
Vaikka Vappulan Luttinen ja Vappulan Luikuri ovat ulkonäöllisesti täysin samasta puusta veistettyjä, veljekset kuin ilvekset, on luonteissa jonkin verran eroa. Luikuri tuli vauhdikkaammin sisälle ja puhalteli hetken ilmaa. Se otti tilanteen vakavasti, hyvin vakavasti. Taluttajan pyydettyä Luikurin liinassa ympyrälle, suoritti ori pyydetyt tehtävät kuin pieni kullankeltainen robotti. Se ei höntsäillyt tai hömpötellyt, vaan ravasi säntillisesti. Turha totisuus toi Luikurin suoritukseen jonkin verran jäykkyyttä, eikä se kulkenut ihan niin rennolla otteella kuin veljensä. Vähän kireä ja hitaasti lämpeävähän Luikuri oli toki muutenkin. Laukatessa Luikurin askel oli lyhyt ja kireä, eikä se oikeastaan päässyt rentoutumaan koko tilanteen aikana. Kuuliaisesti ja valtavalla vastuuntuntoisuudella Luikuri itsensä esitti, ihan kuin se olisi työhaastattelussa istunut taikka ensimmäistä kertaa anoppilassa kahvipöydässä.
Vaikka Vappulan Luttinen ja Vappulan Luikuri ovat ulkonäöllisesti täysin samasta puusta veistettyjä, veljekset kuin ilvekset, on luonteissa jonkin verran eroa. Luikuri tuli vauhdikkaammin sisälle ja puhalteli hetken ilmaa. Se otti tilanteen vakavasti, hyvin vakavasti. Taluttajan pyydettyä Luikurin liinassa ympyrälle, suoritti ori pyydetyt tehtävät kuin pieni kullankeltainen robotti. Se ei höntsäillyt tai hömpötellyt, vaan ravasi säntillisesti. Turha totisuus toi Luikurin suoritukseen jonkin verran jäykkyyttä, eikä se kulkenut ihan niin rennolla otteella kuin veljensä. Vähän kireä ja hitaasti lämpeävähän Luikuri oli toki muutenkin. Laukatessa Luikurin askel oli lyhyt ja kireä, eikä se oikeastaan päässyt rentoutumaan koko tilanteen aikana. Kuuliaisesti ja valtavalla vastuuntuntoisuudella Luikuri itsensä esitti, ihan kuin se olisi työhaastattelussa istunut taikka ensimmäistä kertaa anoppilassa kahvipöydässä.
Kuukarin Kermittipunarautias 143cm
VIR MVA, KTK-II, 36 ERJ-sij, 26 KRJ-sij viimeisiä mahdollisuuksia käyttää tätä oria! tutustu tarkemmin! 2-polvinen suku Sointuvan Korona + Vaniman Emmitti |
Mitten ja jälkeläisten esiintyminen Orikarnevaalissa:
"Seuraavana esittelyvuorossa on Kuukarin Kermitti. Ori ei valitettavasti päässyt itse esiintymään tänään loukattuaan jalkansa papparaisralleissaan tarhassa. Kokosimme teille Kermitiltä videoesittelyn, jossa on klippejä kilpailuista, valmennuksista ja ihan vain Kermitistä muuten vaan. Näyttelykentillä valtavaa menestystä niittänyt pienhevosori, joka on saanut arvonimen Virtuaalinen Muotovalio. Lisäksi Kermitti on kantakirjattu II-palkinnolle. Videotervehdyksen jälkeen esiintyvät oriin jälkeläiset, kukin omanlaisensa musiikin tahdissa. Kermitillä on kolme jälkeläistä, joista Jeilissä asuva tamma Vappulan Vanilliini on kantakirjattu II-palkinnolle. Vanilliinia ennen esiintyy Adinan ponitilalta saapunut orijälkeläinen Vappulan Simasuu. Kermitti on tarjolla jalostukseen viimeistä kertaa."
Hilpeä musiikki pärähti käyntiin ja maneesiin tuli hyvällä ravilla sisään ori Vappulan Simasuu. Ori oli tilanteessa kuin kotonaan. Kuin se päiväittäin tallustelisi yleisön edessä kovaäänisen musiikin soidessa taustalla. Musiikki muuttui ponnekkaammaksi ja ratsastaja esitti lävistäjällä Simasuun irtonaisempaa pidennettyä ravia. Tahdikkaat sävelet toivat mukavasti ryhtiä oriin esitykseen. Sillä vaikka se oli ratsastettu hyvin läpi, ei ravissa ollut luontaisesti kamalasti potkua. Muutoin Simasuu esiinty todella eduksi isälleen ja itseasiassa koko rodulle. Oriin lempeä ja varma luonne paistoi koko esityksen ajan läpi. Sitä ei tosissaan tarvinnut kahta kertaa pyytää, vaan kaikki liikkeet ja siirtymiset Simasuu esitti kuin napinpainalluksesta. Oriin ratsastaminen näytti ulkopuolisen silmin kerrassaan helpolta. Joku ei-hevosihminen olisi voinut tuumata Simasuuta katsellessaan, että eihän tuo ole liikuntaa, tarvii vaan vähän pikkurilliä liikuttaa. Vaikka todellisuudessa varmasti myös tämän hevosen tähän pisteeseen saattaminen on vaatinut työtä. Simasuu poistui maneesista yhtä rennosti kuin oli sinne saapunutkin.
Vähän tummemmat säveleet täyttivät ilman, kun tamma Vappulan Vanilliini saapui yleisön eteen. Vanilliinilla oli jo valmiiksi korvat luimussa kuin ilmoittaen, että tämä tilaisuus on aivan sieltä jostain hyvin syvältä. Ja etenkin tuo äsken aivan liian läheltä kulkenut velipoika sai tamman veren miltei kiehumaan. Ettäs kehtasikin melkein hipaista hänen korkeutensa kauniita kyljyksiä. Oikeasti sisarusten välissä oli kyllä metrien verran. Kun velipoika oli kuin kaunis päivänpaiste, näytti Vanilliini synkältä yöltä. Ratsastaja oli kuitenkin ilmeisen tottunut tammansa kiukutteluun, eikä antanut niiden häiritä suoritusta. Alkuesitys meni luimistelusta huolimatta mallikkaasti. Vanilliini ravasi terävin askelin suurilla ympyröillä ja kiemuraurilla. Se vaihtoi suunnan ja pidensi askeltaan sekä lyhensi sitä sitten - pitkin hampain, mutta kuitenkin. Laukannoston jälkeen asiat lähtivät rullaamaan ei toivottuun suuntaan. Vanilliinille ilmeisesti riitti. Tamma heilautti napakasti pyllynsä ilmaan ja nousi sen jälkeen takajaloilleen. Ensimmäinen horjahdutti ratsastajan tasapainoa ja jälkimmäinen keikautti tämän selästä alas. Onneksi jaloilleen, mutta Vanilliini meni jo menojaan. Pakotettu irvistävä hymy kasvoillaan ratsastaja lähti Vanilliinin luo, jonka tuttu hoitaja oli jo saanut oven suulta napattua. Vanilliinia kiukutti, kun se joutui nokkelasta pakoyrityksestään huolimatta takaisin hommiin, mutta loppuajan se käyttäytyi siivosti. Hapan ilme naamallaan, mutta siivosti.
Vähän tummemmat säveleet täyttivät ilman, kun tamma Vappulan Vanilliini saapui yleisön eteen. Vanilliinilla oli jo valmiiksi korvat luimussa kuin ilmoittaen, että tämä tilaisuus on aivan sieltä jostain hyvin syvältä. Ja etenkin tuo äsken aivan liian läheltä kulkenut velipoika sai tamman veren miltei kiehumaan. Ettäs kehtasikin melkein hipaista hänen korkeutensa kauniita kyljyksiä. Oikeasti sisarusten välissä oli kyllä metrien verran. Kun velipoika oli kuin kaunis päivänpaiste, näytti Vanilliini synkältä yöltä. Ratsastaja oli kuitenkin ilmeisen tottunut tammansa kiukutteluun, eikä antanut niiden häiritä suoritusta. Alkuesitys meni luimistelusta huolimatta mallikkaasti. Vanilliini ravasi terävin askelin suurilla ympyröillä ja kiemuraurilla. Se vaihtoi suunnan ja pidensi askeltaan sekä lyhensi sitä sitten - pitkin hampain, mutta kuitenkin. Laukannoston jälkeen asiat lähtivät rullaamaan ei toivottuun suuntaan. Vanilliinille ilmeisesti riitti. Tamma heilautti napakasti pyllynsä ilmaan ja nousi sen jälkeen takajaloilleen. Ensimmäinen horjahdutti ratsastajan tasapainoa ja jälkimmäinen keikautti tämän selästä alas. Onneksi jaloilleen, mutta Vanilliini meni jo menojaan. Pakotettu irvistävä hymy kasvoillaan ratsastaja lähti Vanilliinin luo, jonka tuttu hoitaja oli jo saanut oven suulta napattua. Vanilliinia kiukutti, kun se joutui nokkelasta pakoyrityksestään huolimatta takaisin hommiin, mutta loppuajan se käyttäytyi siivosti. Hapan ilme naamallaan, mutta siivosti.
Kevolehdon Konstaapelipunarautias 153cm
Ch, KTK-I, 48 ERJ-sij, 17 KRJ-sij tavoitteena ERJL, mahdollisesti SLA & YLA tutustu tarkemmin! 2-polvinen suku Harmonian Lottovoitto + Turmeltajan Kelmiina |
Konstan ja jälkeläisten esiintyminen Orikarnevaalissa:
"Kuvitelkaapa tämän orin taakse oikea perinteinen suomalainen maisema juhannuskoivuineen, punaisine tupineen ja viljapeltoineen järven välkkyessä taustalla lämpimän kesäpäivän auringossa. Niinpä, eikö sovikin Kevolehdon Konstaapeli siihen maisemaan kuin nenä päähän? Olen samaa mieltä. Konstaapeli on kantakirjattu alkuun II-palkinnolle, mutta käytyään myöhemmin uudestana kantakirjatilaisuudessa, nostettiin palkintoluokkaa I-palkinnoksi. Lisäksi Konstaapeli on kiertänyt monenmoiset näyttelyt erittäin hyvällä menestyksellä. Eikä siinä vielä kaikki; tämä läsipää on myös kilpaillut varsin hyvällä menestyksellä etenkin estekentillä. Konstaapeli esiintyy tänään Valokylästä tänne tänään saapuneen II-palkinnolla kantakirjatun tammajälkeläisensä Vappulan Aliisan kanssa."
Läsipäisen Konstan upean vaalea liinaharja oli letitetty kauniille palmikolle, johon joku oli väkerrellyt vaaleansiniset rusetit koristeeksi. Myös Konstan satulahuopa ja pintelit olivat samaan sävyyn vaaleansinisiä. Isä ja tytär esittivät yleisölle kouluradan teitä toistensa peilikuvioina. Yleensä niin kovin reipas Konsta esiintyi tänään vähän tahmatassuna. Ori toki teki kuten pyydettiin, mutta sen liikkeestä puuttui tiettyä Konstalle tyypillistä särmää ja innokkuutta. Konsta keskittyi kuitenkin omaan suoritukseensa itselleen kovin ominaiseen tapaan. Vaikka ori ja sen tytär Aliisa ohittivat toisensa välillä lähes kylki kylkeä koskettaen, ei Konsta antanut toisen läheisyyden häiritä. Ratsukot pysyivät erinomaisesti peilikuvinaan. Kuin olisivat pidempäänkin harjoitelleet yhteistä rataa. Konstan laukka kulki hyvässä tahdissa. Yllättävän verkkaisesti Konstaksi, mutta hyvässä tahdissa kuitenkin. Loppua kohden sitä kaivattua särmää alkoi löytyä enemmän ja Konsta jättikin yleisölle varmasti hyvän kuvan itsestään. Kiltti, perinteikäs suomenhevonen. Voiko parempaa isäoria ollakaan?
Varsin sukupuolineutraalittomasti isäori Konstaapelilla oli vaaleansiniset rusetit ja satulahuopa, ja kauniilla tyttärellä Vappulan Aliisalla oli tietysti vaaleanpunaiset rusetit harjassaan sekä satulansa alla vaaleanpunainen huopa. Esityksessään kaksikko esitti kouluradan liikkeitä toistensa peilikuvana. Aliisa oli hyvin kuulolla. Se käänteli korviaan uteliaasti ratsastajansa suuntaan odottaen seuraavaa ohjetta. Tamma ravasi isoa, joskin yllättävänkin hidastempoista ravia kauniissa muodossa ympyrällä. Ravin tahti toi hieman liikkeen aavistuksen hidastetun filmin. Kaarteissa tamma taipui hyvin ja piti ulkokyljenkin napakassa paketissa. Se oli siirtymisissä alkuun vähän hidas, mutta hyvin ennakoituna siirtymisetkin sujuivat oikea-aikaisesti loppua kohden. Ratsastajat pitivät tarkasti huolen, että olivat liikkeissään samassa kohtaa. Aliisaa ei tarvinut juurikaan hidastella, päin vastoin sitä sai muutamassa kohdassa pyytää vähän reippaammalla otteella eteen. Esityksestä jäi yleisölle rauhallinen ja seesteinen tunnelma, mikä ei ollutkaan ihme, kun rauhallinen Aliisa oli esityksessä mukana.
Varsin sukupuolineutraalittomasti isäori Konstaapelilla oli vaaleansiniset rusetit ja satulahuopa, ja kauniilla tyttärellä Vappulan Aliisalla oli tietysti vaaleanpunaiset rusetit harjassaan sekä satulansa alla vaaleanpunainen huopa. Esityksessään kaksikko esitti kouluradan liikkeitä toistensa peilikuvana. Aliisa oli hyvin kuulolla. Se käänteli korviaan uteliaasti ratsastajansa suuntaan odottaen seuraavaa ohjetta. Tamma ravasi isoa, joskin yllättävänkin hidastempoista ravia kauniissa muodossa ympyrällä. Ravin tahti toi hieman liikkeen aavistuksen hidastetun filmin. Kaarteissa tamma taipui hyvin ja piti ulkokyljenkin napakassa paketissa. Se oli siirtymisissä alkuun vähän hidas, mutta hyvin ennakoituna siirtymisetkin sujuivat oikea-aikaisesti loppua kohden. Ratsastajat pitivät tarkasti huolen, että olivat liikkeissään samassa kohtaa. Aliisaa ei tarvinut juurikaan hidastella, päin vastoin sitä sai muutamassa kohdassa pyytää vähän reippaammalla otteella eteen. Esityksestä jäi yleisölle rauhallinen ja seesteinen tunnelma, mikä ei ollutkaan ihme, kun rauhallinen Aliisa oli esityksessä mukana.
Villahaan Veikkatummanpunarautias 146cm
44 KRJ-sij tavoitteena KRJL, mahdollisesti SLA & YLA tutustu tarkemmin! 3-polvinen suku Villahaan Veeti + Villahaan Emma |
Veikan ja jälkeläisten esiintyminen Orikarnevaalissa:
"Hevoskokoisten vanhempien pienhevoskokoinen jälkeläinen, joka on luonteeltaan iloinen ja reipas pikkukaveri. Veikka on hyväntuulinen harrastushevonen, mutta kilparatsuna se vaatii ratsastajaltaan hieman osaamista näyttääkseen parhaimpansa. Jälkeläisiä Veikalle on siunaantunut vain yksi kappale, Tuulenpesässä asuva, SV-II palkittu pienhevosori Vappulan Sokerimunkki, joka esiintyy täällä tänään isänsä kanssa. Saanen esitellä: Batman ja Robin!"
Maneesin ovelta laukkasi vinhaa vauhtia uralle mustaviittainen hahmo. Toden totta, Batman se sieltä viiletti tummanpunarautiaan poninsa selässä. Epäilemättä edessä oli maailmanpelastuskeikka, niin vauhdilla pyyhälsi kaksikko menemään. Vaikka eipä ole kyllä aikaisemmin näkynyt Batmania ponin selässä, mutta ehkä batmobilissa oli joku sähkötysvika. Arvoisa ratsu oli tietenkin meidän Veikka. Se tykitti menemään pikkujaloillaan ihan hillitöntä menoa ja näytti olevansa onnensa kukkuloilla. Taustamusiikki taikka perässä lähes yhtä kovaa tullut Robin ratsuineen ei aiheuttanut Veikassa kummastusta. Ilolla ja luottavaisuudella se tässä maailmassa muutenkin kohtasi kaikki asiat. Kun alkuvauhdit oli saatu alta pois, liehuviitta siirsi poninsa raviin. Kaarevilla urilla väisti Veikka pyynnöstä ensin takapuolta sisään, sitten ulos. Pysähtyi tasajaloin kaarteen keskelle, peruutti kolme askelta ja siirtyi sitten napinpainalluksesta napakkaan raviin. Koulukiemuroiden jälkeen musiikin rytmi muuttui taas, oli aika Batmanin lähteä maailmanpelastuskeikalleen. Parin laukka kierroksen ja yleisölle vilkuttelun jälkeen Batman laukkasi maneesin ovesta matkoihinsa.
Batmanin ja Veikka-isän perässä laukkasi hurjaa vauhtia kukas muukaan kuin Robin urhoollisella ratsullaan Vappulan Sokerimunkki. Orillakin oli niin hieno Robin-maski kasvoillaan, että sitä tuskin tunnisti itsekseen. Innokas Sokerimunkki oli vähällä kiilata johtomiehensä ohi, mutta Robin selässä käänsi orinsa ympyrälle ottaen näin vähän tilaa edessä kulkeviin. Pieneksi hevoseksi Sokerimunkin laukka oli melkoisen isoa, eikä tappijalkainen Veikka edellä meinannut päästä pinkomaan tarpeeksi lujaa alta pois. Laukkaosuuden jälkeen kaksikko siirtyi raviin ja esitti kaarevalla uralla väistöjä ja pysähdyksiä. Sokerimunkki oli kaikesta päätellen hyvin herkkä ratsastaa, eikä tarvinnut isoja apuja ratsastajaltaan. Toisaalta pieni painonhorjahdus peruutuksessa ja Sokerimunkin välitön reagointi siihen, sai peruuttamisen näyttämään hieman huolimattomalta. Siirtymiset oriilla oli kuitenkin selkästi vahvuutena. Se siirtyi pysähdyksistä raviin ja käynnistä laukkaan ja niin edelleen niin napakasti ja huomamattomin avuin, että näytti siltä kuin Sokerimunkki lukisi ratsastajansa ajatuksia. Loppulaukoissa Sokerimunkki olisi taas mieluusti kiitänyt tappijalkaisänsä ohi ja sai tehdä ylimääräisen kunniakierroksen yleisön edessä ennen kuin katosi maneesin ovesta ulos.
Batmanin ja Veikka-isän perässä laukkasi hurjaa vauhtia kukas muukaan kuin Robin urhoollisella ratsullaan Vappulan Sokerimunkki. Orillakin oli niin hieno Robin-maski kasvoillaan, että sitä tuskin tunnisti itsekseen. Innokas Sokerimunkki oli vähällä kiilata johtomiehensä ohi, mutta Robin selässä käänsi orinsa ympyrälle ottaen näin vähän tilaa edessä kulkeviin. Pieneksi hevoseksi Sokerimunkin laukka oli melkoisen isoa, eikä tappijalkainen Veikka edellä meinannut päästä pinkomaan tarpeeksi lujaa alta pois. Laukkaosuuden jälkeen kaksikko siirtyi raviin ja esitti kaarevalla uralla väistöjä ja pysähdyksiä. Sokerimunkki oli kaikesta päätellen hyvin herkkä ratsastaa, eikä tarvinnut isoja apuja ratsastajaltaan. Toisaalta pieni painonhorjahdus peruutuksessa ja Sokerimunkin välitön reagointi siihen, sai peruuttamisen näyttämään hieman huolimattomalta. Siirtymiset oriilla oli kuitenkin selkästi vahvuutena. Se siirtyi pysähdyksistä raviin ja käynnistä laukkaan ja niin edelleen niin napakasti ja huomamattomin avuin, että näytti siltä kuin Sokerimunkki lukisi ratsastajansa ajatuksia. Loppulaukoissa Sokerimunkki olisi taas mieluusti kiitänyt tappijalkaisänsä ohi ja sai tehdä ylimääräisen kunniakierroksen yleisön edessä ennen kuin katosi maneesin ovesta ulos.
Nupun Taikahuilupunarautias 160cm
KTK-II, 42 KRJ-sij tavoitteena KRJL, mahdollisesti SLA & YLA tutustu tarkemmin! 4-polvinen suku Fiktion Taikasävel + Seljasaaren Riimi |
Takun esiintyminen Orikarnevaalissa:
"Mikä valtava sääli onkaan, ettei tälle seuraavana esiintyvälle herrasmiehelle ole siunaantunut jälkeläisiä vielä yhtäkään. Nupun Taikahuilu on profiloitunut vahvasti kouluhevoseksi, vaikka sen sukutaulusta löytyy useammassa lajissa palkittuja sukulaisia. Taikahuilu on kilpaillut menestyksekkään uran Vaativa B -tasoisilla kouluradoilla ja viettää nyt ansaittuja kisaeläkepäiviä. Oriilla olisi kuitenkin vielä tavoitteena kouluratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuus, mutta jälkeläisnäytöt uupuvat. Taikahuilu on kantakirjattu II-palkinnolla 74 pisteellä."
Takun silmät välähtivät. Se oli viettänyt hyvin ansaittuja eläkepäiviään, mutta kaipuu estradeille oli kova. Takku piti kilpailuiden huumasta ja siitä, kun sai laittaa kaiken likoon. Sehän se Takun paras puoli olikin, yritteliäisyys. Kuin ori olisi kohonnut maasta muutaman sentin korkeammalle laukatessaan maneessiin. Koska Takku esiintyi yksin, sai se esittää koko Vaativa B -tasoisen radan. Ihan noin niin kuin vanhoja aikoja muistellen. Alkutervehdyksessä ori pysähty tasajalkaa ja lähti liikkeelle yhtä säntillisesti. Se puhisi tyytyväisen oloisena ja oli valmiina toteuttamaan kaikki ratsastajan pyynnöt. Ja niinhän se tekikin. Avo- ja sulkutaivutukset olivat oppikirjamaisia, laukassa hyvä tahti ja erinomainen tasapaino ja laukanvaihdot onnistuivat prikulleen. Eikä lisäyksissäkään ollut kertakaikkiaan mitään valittamista. Takku poistui radalta niin tyytyväisen näköisenä, että sen kanssa on harkittava pikkukisoissa käyntejä vielä silloin tällöin kisaeläkkeestä huolimatta.
otsikon kuvat: kaksi ensimmäistä: ransu.kuvat.fi, kolmas Eilwen
väliotsikon kuvat: 1. kuva tallin omaisuutta, 2. kuva Vapaasti by AK, 3. kuva Eilwen
Hukkuaallon rakennekuva: Suomen Hippos / Pirje Fager-Pintilä
Perinkonun rakennekuva: Narien vapaat
Pikkuputin rakennekuva: Suomen Hippos / Eero Perttunen
Tuhattaikurin rakennekuva: Cherie, CC BY-NC 2.0
Kermitin rakennekuva: Suomen Hippos / Pirje Paananen
Konstaapelin rakennekuva: Suomen Hippos / Eero Perttunen
Veikan kuva: ransu.kuvat.fi
Taikahuilun rakennekuva: Suomen Hippos / Pirje Paananen
väliotsikon kuvat: 1. kuva tallin omaisuutta, 2. kuva Vapaasti by AK, 3. kuva Eilwen
Hukkuaallon rakennekuva: Suomen Hippos / Pirje Fager-Pintilä
Perinkonun rakennekuva: Narien vapaat
Pikkuputin rakennekuva: Suomen Hippos / Eero Perttunen
Tuhattaikurin rakennekuva: Cherie, CC BY-NC 2.0
Kermitin rakennekuva: Suomen Hippos / Pirje Paananen
Konstaapelin rakennekuva: Suomen Hippos / Eero Perttunen
Veikan kuva: ransu.kuvat.fi
Taikahuilun rakennekuva: Suomen Hippos / Pirje Paananen